Ääretön ärsytys

Palatakseni taas ystäviin / kavereihin / kamuihin tai millä nimikkeellä niitä haluaakaan kutsua.

Istun kaverini sohvalla. Kuuntelen hänen juttujaan ja mietin kaveruuttamme.

Hän esittelee minulle mukia jonka on teettänyt poikaystävälleen ja siihen perään mukia jonka teetätti kaverilleen joka asuu muualla. Vie sen hänelle lahjaksi kun menee käymään. Ovat tunteneet vuoden. Väkisinkin herää mielessäni miete miksi minä en ole saanut mukia tai mitään. Olemme tunteneet kuitenkin jo 3 vuotta. Miksi ystävyydestä / kaveruudesta pitäisi saadakaan mitään tavaroita yms. Eikö ystävyys ole pyyteetöntä? Jotenkin minua silti tämä asia häiritsee.

Ehkä minä olenkin vain kateellinen muille kaverini ystäville. Niin ehkä olenkin tai sitten olen jo kaikkien kokemieni kolhujen jälkeen vain varautunut uusiin pettymyksiin ja ns hylätyksi tulemisiin. Mistä sitä tietää näihin vastausta.

Pidän kaveristani todella mutta jostain syystä luulen etten merkitse kaverilleni yhtä paljon kuin hän minulle.

Yritän karistaa tätä ikävää tunnetta joka nostaa päätään mutta se on vaikeampaa kuin luulin.

On meillä kuitenkin aina mukavaa yhdessä tai niin minä luulen ja niin minusta tuntuu. Enhän minä tiedä mitä hän todellisuudessa ajattelee tai puhuu esm. poikaystävälleen.

Edellinenkin kaverini oli minua kohtaan mukava mutta puhui pahaa minusta seläntakana toisen kaverini (tai ainakin luulin kaveriksi) kanssa. Milloin olin marttyyri. Milloin lahjoin kavereita kun eihän minulla sellaisia ole luulen vain niin. Näin oli ns kaverini kirjoittanut toiselle ns kaverilleni. Ja milloin tein mitäkin. Silti tämä ns kaveri liikkui seurassani ja vietti vapaa-aikaa kanssani.

En ole se kaikkein kaunein / nätein. En hyvä kielissä tai oikein muutenkaan erikoinen. Olen tavallinen tai ainakin luulen olevani. Kuitenkin kysyn itseltäni samaa kysymystä useasti MIKÄ MINUSSA ON VIKANA? Vastausta tähän en ole vielä saanut.

Hassuinta tai no en tiedä mitä hassua siinä on, mutta minua saattaa vihata sellaisetkin ihmiset jotka eivät minua edes tunne.

Pitää päättää tämä ajatusten sekava myllerrys ja lähteä kotia kohti.

Ehkä jonakin päivänä saan näihin vastauksen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *